Avautuminen

Ruoka ei maistu enää samalla tavoin kuin ennen. Aiemmin se oli hyvää ajanvietettä ja suruissa lohtua ja turvaa tuova asia. Nyt voisin elää ilman sitä kokonaan. Miksi ihmeessä en koskaan osaa suhtautua ruokaan kuten normaalit ihmiset. Se vähä ruoka mitä sisuksiini tungen on silti vielä vähähiilihydraattista, mutta muuten tästä touhusta alkaa olla karppaus kaukana.

Lapsena olin aina pullea, koska kaikki makea maistui hyvin ja sillä oli hyvä turruttaa vanhempien avioeron aiheuttamaa surua. Jouduin vaihtamaan koulua ala-asteella eron vuoksi ja se sitten aiheutti sen, että lihoin ihan tolkuttomiin mittoihin. Tietenkin minua kiusattiin, koska olin niin isokokoinen, mutta suurimman häpäisyni uudessa koulussa hoiti opettajani, koulun rehtori. Yhä edelleen muistan miten yhdellä matematiikan tunnilla hän päätti, että nyt lasketaan meidän luokan oppilaiden painojen keskiarvo. Niin siinä sitten vuorotellen käytiin puntarilla ja kun muut sen ikäiset pienet ja hoikat tytöt painoivat n.35kg, niin minä tonnikeiju painoin jo 65kg. Voitte arvata, että se ei kauheasti auttanut kavereiden saamisessa eikä muissakaan asioissa, vaan kiusaaminen tietysti yltyi. Voisi luulla, että tuollaiset nöyryytykset unohtaisi ajan kulueessa, mutta ei se niin mene. Syvimpiä arpia kantaa läpi elämän.

Tuosta 65kg:sta painoni vain nousi vuosi vuodelta ja tosiaan huipulla kävin entisen suhteeni aikana, kun kiikuin siellä 100kg:n tietämillä. Vasta 4 vuotta sitten havahduin siihen, että olen oikeasti tosi isokokoinen, kun laiha kaverini piilokettuili asiasta jatkuvasti. Asian myöntäminen itselleen oli vain niin tautisen vaikeata, kun peilissä näin aina vain normaalipainoisen tytön. Miten sitä olikin niin sokea? Yhtenä syksynä kovan urheilemisen ja vähäkalorisen ruokavalion ansiosta laihduin 82 kiloiseksi. Sen painoisena sitten pysyinkin muutaman vuoden, kun taas kerran ajattelin, että olen ihan tarpeeksi "laiha" sellaisenaan. Kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa paino alkoi taas hivuttautua pikku hiljaa ylöspäin, mikä ei todellakaan ole mikään ihme kun latkittiin olutta harva se päivä ja käytiin aika usein ulkona syömässä. Niin siinä sitten kävi, että yhtenä kauniina päivänä puntari näytti 89kg, eikä mieskään enää ollut mikään kevytsarjalainen. Siitä aloitettiin sitten karppaus, mikä tuotti pikku hiljaa tuloksia.

Tällä hetkellä mies on noin 30 kiloa kevyempi karppaamisen ansiosta ja minä olen tässä omassa pisteessäni. Laihempana kuin pitkään aikaan, mutta siltikin miellän itseni yhä edelleen aivan älyttömän isoksi. Millähän noita omia ajatuksia voisi sulkea pois tai vaihtaa positiivisiin? Miksi aina näkee itsensä niin negatiivisessa valossa vaikka on monia asioita mistä pitäisi ajatella pelkästään positiivisesti?
Ei auta kuin elää päivä vain ja hetki kerrallansa.

Täällä taas

Olen ollut poissa liian kauan ja pahoittelen sitä syvästi. En millään kehdannut tulla päivittämään kehnoja tuloksiani sillä painoni on jojoillut rankasti nämä kuukaudet lähinnä tunnesyömisten vuoksi. Olen joka kerta luovuttanut sen kertaisen laihdutusyrityksen suhteen jos olen vähänkin repsahtanut. Repsahdukset ovat kestäneet päivästä viikkoon ja tuoneet kiloja takaisin jotka olen sitten taas laihduttanut rankoilla keinoin, mikä on taas johtanut repsahdukseen. Mikä oravanpyörä :/ 

Pahinta aikaa oli varmastikin joulu, kun sisuksiin tuli ahdettua kaikkea perus superhiilarista muonaa. Voin kertoa, että turvotustakin oli sitten sen mukaan eikä se edes lähtenyt muutamassa päivässä niinkuin normaalisti vaan kesti vähän yli viikon. Kun pääsin eroon siitä megaturvotuksesta vannoin jälleen, etten koske enää mihinkään nannaan ennenkö olen alle 70kg. Aloitin tiukan karppaamisen ja urheilin hulluna ja sainkin tuloksia aikaan, mutta sitten maaliskuulla sorruin taas syömään liikaa kaikkea ja liian kauan ja tsadaa tuloksena painoin taas ties mitä (muistaakseni 79kg:n hujakoilla). Sitten jälleen otin itseäni niskasta kiinni ja pääsiäisen vietin tiukasti karpaten ja laihduinkin 74kiloon, kunnes paino alkoi junnaamaan ja lopulta nousi hivenen tiukasta hiilarimäärästä huolimatta ja kabum luovuttaja minussa heräsi ja vetelin naaman täyteen mässyä. Huijjui. Vähän tuon jälkeen aloin taas juoksemaan ja tekemään lihastreenejä, jotka onneksi vähensivät näläntunnetta sekä aloin kirjaamaan syömisiäni kalorilaskuriin. Jonkin ajan kuluttua tuosta paino alkoi junnailemaan kunnes keksin sille syyn: vedän aivan liikaa proteiinia. Tällä hetkellä tilanne on se, että painan kutakuinkin 73kg ja alaspäin ollaan hitaasti menossa. BMI on vihdoin ja viimein pikkasen alle 25, mutta vielä pitäisi pudottaa aika reippaasti kiloja, että nämä kaikki löllöt ympäri kehoa saisivat kyytiä. 

Tuota edellistä kappaletta lukiessa tajusin, että mulla taitaa olla jonkin sortin syömishäiriö, kun tää homma on ollut aina tällaista. Onneksi nyt sentään olen saanut kiinni vähäsen edes laihduttamisesta, mutta samalla pelkään, että olen ajautumassa aivan väärille raiteille. Sillä sen jälkeen kun olen aloittanut kalorilaskurin käytön olen alkanut seurailemaan syömieni hiilareiden lisäksi myös proteiineja ja kaloreita. Toisin sanoen syömiseni alkavat olla aivan retuperällä, koska pelkään jatkuvasti ylittäväni jonkin arvon.  

Tää oli nyt vaan tämmöinen tiivistelmä postaus jo tapahtuneista ja pikkusen tän hetken tunnoista. Jatkan lähipäivinä lisää. Varmasti!

Siis aivan fantastista, et edellisinä päivinä paino on pudonnu noinkin reippaasti. En enää tyytyväisempi voisi olla. Olen kitkutellut pari viimeistä vuotta tuossa 80-84kg:ssa ja aina minua on ahdistanut, kun en ole pystynyt 80kg:a alittamaan sitten millään. Tiedän kyllä tasan tarkkaan missä syy siihen piili. Ilostuin meinaan aina kun 80 ilmestyi puntariin ja palkitsin itseni suklaalla. Tyhmä, mikä tyhmä. 

Viime päivät olen elänyt lähinnä salaatilla, kesäkurpitsalla, kebabilla, lihapullilla ja munalla+voilla. En enää muista määriä niin en edes yritä lähteä niitä kirjaamaan, mutta ehkä illalla taasen voisin yrittää kirjata tämän päivän saldoa. Tiedossa taitaa olla keskurpitsaa punkulla höystettynä ja jotain nannaa lihaa+ salaattia. 

Hehkutusta

Wuhuu -600g eilisestä FINALLY!! On tätä odotettukin ja nyt kivasti on 78kg alittunut, vaikkakin vain 100 grammalla, mutta silti. En edes muista koska viimeksi olisin ollut näin 'kevyt'. Miten sitä ihminen voikaan olla näin iloinen ja innoissaan numeroista. Taidan jatkaa iltasella enempi, nyt menen syöpöttelemään aamiasta, kun juniori vielä nukkuu.

The Junnausvaihe

Masentava junnausvaihe meneillään. 19 päivää ja pudotusta ainoastaan 100g. Inhoan tätä vaihetta ylikaiken. On niin rasittavaa kun yrittää ja yrittää eikä paino putoa sitten millään. Inhoan eniten tätä vaihetta, kun  tulosta ei synny ja tulee usein semmosia heikkoja hetkiä kun tekee mieli vaan marssia kauppaan ja ostaa kaikkea super hiilaripitoista. Onneksi, ainakin vielä toistaiseksi, kantti on kestänyt. 

Tänään tein ihan älyttömän hyvää ruokaa, vaikka itse sanonkin. Kesäkurpitsaa, (2,5hh/100g) kanankoivesta revittyjä paloja (0hh) sekä eilen Lidlistä ostettuja jotain ihme naudanlihapötköjä (4,2hh/100g). Paistoin kivasti voin ja oliiviöljyn kombinaatiossa ja loppu puolella lirautin varmaan melkein desin punkkua. Aijai, että oli nannaa jäävuorisalaatin (1hh/100g), tomaatin (3,5hh/100g)ja majoneesin (1hh/100g) kera. 

200g kesäkurpitsaa  = 5hh
50g tomaatti          = 1,75hh
100g jäävuorisalaatti=1hh
50g naudanlihapötköjä=2,1hh
ja majoneesista tuli varmaan jotain 0,2hh.
Eli yhteensä voidaan puhua noin 10,05hh plus tietty voi.
Huhhuh mikä määrä hiilareita sitten kuitenkin, mutta aamun voi+muna kombinaatio toi sen verran vähän hiilareita, että pysytään kivasti vielä alle 20hh.

Kumpa huomenna olisi vihdoin se päivä, että paino olisi laskenut edes toiset 100g.

Takaisin ruotuun

Lähdettiin ykskaks yllättäen sukulointi visiitille ja siellä sitten vierähti muutama päivä. Niin tarkkana karppauksen kanssa en voinut olla, kuin olisin halunnut johtuen lähinnä siitä, etten millään muotoa kehdannut alkaa vikisemään kevyttuoteita pullollaan olevasta ruokapöydästä. Niimpä hissunkissun yritin valita vain vähähiilarisimmat muonat mitä pöydästä löysin. Välillä homma osoittautui sangen vaikeaksi, mutta juu elävänä sieltä selvittiin ja paino on edelleen laskusuhdanteessa (veikkaan kyllä, että vierailun aikana paino on varmasti noussut jonkin verran ja siitä johtuu noin pieni pudotus näin monen päivän aikana tai sitten se junnausvaihe on alkamassa..hope not!).

Liikuntakin jäi tuon visiitin takia aika vähälle, mutta mitäpä tuosta kun nyt saa taas mennä ja temmeltää vaikka vuorokaudet läpeensä. Pääsääntöisesti siis teen noin 2-3h vaunulenkkejä vaihtelevassa maastossa ja välillä, silloin kun pääsen irrottautumaan poikasen hoidosta, käyn juoksemassa noin 40-60min lenkkejä.

Alkuun juoksemisen ja karppauksen yhdistäminen tuntui ihan mahdottomalta. Aina kun lähti juoksemaan niin tuntui, että kroppa hyytyi samantien ja muutenkin tuli huono olo hyvin nopeasti. Kaiketi tämä parin vuoden on/off-suhde karppauksen kanssa on saanut aikaan sen, että nyt keho on tottunut toimimaan karppauksen ehdoilla joten juokseminenkin tuntuu ihan "normaalilta" näillä eväillä. Ei puhettakaan enää mistään raskaasta ja huonosta olosta vaan tossu nousee yhtä kepeästi kuin hiilariaikaankin, vaikka minimihiilareilla mennäänkin.

Syömisistä

Pyrin syömään kahdesti päivässä ja juomaan älyttömät määrät vettä (ja kahvia). Aamupala koostuu tasan kahdesta asiasta: 3 kpl kananmunia (0,3hh/100g) ja n.50g voita (alle 1hh/100g). Olen kyllä näitten parin vuoden aikana kokeillut kaikenmoisia karpin aamupaloja, mutta tuo simppeli yhdistelmä takaa sen, että heti aamusta ei lähdetä 10hh meiningillä liikenteeseen. Ei partaäijääkään tarvi syödä kuin 2dl niin 10,2hh:in saldo on saavutettu, mikä on aivan liikaa pelkästä aamupalasta:/. Lisäksi munan ja voin kombinaatio on huisin kiva, ku siitä saa eri variaatioita ja pienillä lisäyksillä vähän eri makuistakin. Ensimmäistä kertaa karpatessa vedin kananmunakiintiöni niin totaalisesti täyteen, että en pystynyt syömään sitä pitkään aikaan ja pelkkä hajukin sai aikaan varsin etovan fiiliksen:).

Toinen syöminki koostuu pääasiassa lihasta ja kasviksista (tai muusta vastaavasta). Esimerkiksi eilen tein kesäkurpitsaveneitä eli toisinsanoen tämä piti sisällään kesäkurpitsaa 1kg(2,5hh/100g), jauhelihaa 700g(0hh/100g), tomaattipyreetä 70g(12,9hh/100g), herkkusieniä  230g(0,4hh/100g) ja sipulia 150g(4,8hh/100g).
eli kaikenkaikkiaan:

kesäkurpitsa 25hh

herkkusienet 0,92hh

tomaattipyree 9,03hh

sipuli 7,2hh

Koko satsissa siis 42,15hh ja tämä jaettuna 12 annokseen niin lopputuloksena n.3,5hh/annos. 
Helppoa, hyvää ja täyttävää ruokaa.
Eniten hiilareita saan takuulla kahviin menevästä maidosta, kun kerran jo desissä on 4,8hh(täysmaito). Päivässä meinaan kuluu sen verran monta kuppia, että varmaan puhutaan n.2dl päiväsaldosta. Ääh, pitäis päästä siitäkin kokonaan eroon. 

No positiivista on se, että paino on pudonnut eilisestä 300g. Tosin tiedän jo, että kohta tulee piiiiiitkä painon junnausvaihe. Niin on käynyt joka kerta, kun olen ollut tiukalla linjalla.